Hankehommat tuovat vakautta syksyyn

Lokakuu. Lehdet tanssivat tuulessa. Illat ovat jo pimeitä, aamut hämäriä. Tuoksuu aavistus tulevasta talvesta, ja amaryllikset odottavat jo joulua kellarissa.

Olen avannut tietokoneeni viimeisen seitsemän kuukauden aikana vain töitä varten. Tein helmikuussa sivuilleni edellisen päivityksen. Aivan liian pitkä tauko. Tänään työkeikka Pieksämäelle peruuntui, ja heti sen jälkeen illaksi suunniteltu shindo. Päivä päivitykselle tuli siis kuin tilauksesta.

Elämänmuutoksesta, irtisanomisestani on jo yli kaksi vuotta. Minne aika katoaa? Asiani ovat oikein hyvin järjestyksessä. Töitä riittää niin, että itsekin vähän sitä ihmettelen. Markoa nauratti, kun iloitsin äskettäin työmarkkinatuen kielteisestä päätöksestä. Tienasin omalla työlläni niin hyvin, etten ole tukeen oikeutettu. Se ilahdutti. Täytyy toivoa, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä. Tavoitteeni on pärjätä omillani. Olen ylpeä itsestäni, jos se onnistuu.  Pärjääminen vaatii aktiivisuutta ja ideointikykyä, sillä hankin kaikki työni itse.

 Mainiona apuna kaiken hallinnassa on ystäväni Trello. Kirjaan sinne kaiken ylös, ja niin asiat pysyvät muistissa ja järjestyksessä. Siivosimme viikonloppuna kodinhoitohuoneen jokaista nurkkaa myöten. Kaikki on nyt siellä aivan erinomaisessa järjestyksessä. Voisin mennä huoneeseen vaikka silmät kiinni hakemaan jotain, kaikki kun on nyt omalla paikallaan. Kutsunkin huonetta leikilläni omaksi Trellokseni.

Siivosin myös työhuoneeni, ja heitin jätesäkillisen paperia pois. Kävin samalla läpi ensimmäistä freevuottani ja huomasin, että sitä on tullut tosiaankin tehtyä kaikenlaista.

Työrintamalla päällimmäisenä ovat nyt hankehommat. Luova Veto! -jutut työllistivät hyvin kesällä, ja loppuvuoteenkin on sieltä tulossa vielä jotain. Pyöritän tällä hetkellä Future Savon Toinen luonto -juttusarjaa. Ensimmäiset juttuni siellä on jo ilmestynyt, ja kolme odottaa julkaisua. Tämän päivän peruuntunut keikkakin liittyy tähän sarjaan. Hankehommat tuovat nyt työhöni ainakin hetkeksi vakautta. Pidän kuitenkin yhteyttä myös lehtiin ja tuttuihin yrityskumppaneihin. Niistä poikii aina jotain, mutta se vaatii säännöllistä muistuttamista, että olen valmiina töihin.

Syksy on ehdottomasti paras vuodenaika. Tuntuu, että uudistun ja olen täynnä energiaa. Kaikki hyvät asiat ovat tapahtuneet minulle aina syksyllä. Vaikka lehdet varisevat pian puista, päivät lyhenevät ja edessä saattaa taas olla kuukausien harmaa loska, minua ei masenna. Sytytän kynttilän tai tulen takkaan ja nautin hyvistä asioista. Kasvomaskejakin on kodinhoitohuoneessa valmiina vino pino, jos koronatilanne tästä vielä pahenee. Onneksi olemme pysyneet terveinä.

Juttujani löytyy linkeistä:

https.//luovaveto.savonia.fi

https.//toinenluonto.com/keski-savo/

Päätin tällä kertaa kokeilla kertoa viime aikojen kuulumiseni kuvina. Katsotaan, miten se toimii.

Tältä näyttää syksyn työlookkini 2020 syksyllä:

Varkautelainen Elina Moilanen on yksi somen seuratuimpia naisia, jotka ampuvat vaistolla. Tapasin Elinan viime viikolla:

Toinen luonto -juttusarja sai minusta kirjoittajan. Sovimme Mari Lindrothin kanssa asiasta Keskuskonttorin aurinkoisella terassilla syyskuussa:

Ensimmäinen Toinen luonto -juttukeikka vei minut Leppävirralle:

Meni viisi vuotta, ja teemme taas töitä yhdessä. Värväsin Männikön Merjan eli Mellun Toinen luonto -juttusarjan kuvaajaksi. Haastateltava ikuisi meidät yhteiseen kuvaan Pirtinvirran rannassa:

Syksy on ollut tähän asti tavattoman lämmin. Ruusut kukkivat vielä lokakuun alussa viiniköynnöksen vieressä autotallin seinustalla:

Äidin sairastatelu on varjostanut vähän tätä vuotta. Kävin äidin luona viimeksi syyskuussa, ja vietin parituntisen pyykkituvassa mankeloimassa. Onnistuin saamaan lakanan jumiin mankeliin, mutta myös irrotamaan sen:

Nyt on sitten Kolme Kokkia -ravintolan ruuat testattu. Kerrassaan hyvää ja hauska ilta Pirjon kanssa:

Savon Silmut -kalenteri valmistui syyskuussa:

Syksy hiipii metsään:

Syyskesän suururakka, vaatekaappien siivous. Näin monta pussia lähti, onneksi suurin osa Mertzi-ystävälle:

Luova Veto! -hanke vei minut syyskesällä juttukeikalle Sonkajärvelle Anna´s Darling korupajaan:

Ihana kesä. Siihen kuuluivat muun muassa reissu Helsinkiin, Turkuun, Noormarkkuun ja Seinäjoelle, äidin vierailu sekä iloa kesästä ja kukista:

Lempi-mummin ja paapan kirjakaupan kyltti on nyt Kuortaneella:

Kesä antoi ihanaa satoa, vadelmia, viinimarjoja, tyrnejä, kurpitsoita, tomaatteja, ja kaiken kruunasi mahtava sienikausi. Kuvan kanttarellit tarttuivat mukaan kävelylenkiltä Kosulanniemestä:

Ehkä elämäni paras mehu vadelmista ja punaviinimarjoista:

Tyrnejä kypsyi enemmän kuin koskaan ennen. Nyt ne on säilöytty talven varalle jääpalapusseihin:

Tomaatit eivät ehtineet taaskaan punastua kasvihuoneessa. Onneksi ne kypsyivät lasipurkissa keittiössä:

Syyskesän ja syksyn ihania värejä:

Kesän värejä, mutta ei sentään omasta puutarhasta:

Yksi kesän kauneimmista hankinnoista, uusi liina olohuoneen pöydälle:

Sain syntymäpäivälajaksi uuden kännykän. Siinä on loistava makro:

Vanhat, tutut suhteet elpyivät taas koronakevään ja kesän jälkeen.:

Työkeikka vei syyskesällä JP-Studiokeramiikan pajaan Lapinlahdelle:

Helteisen päivän taidepläjäys Pieksämäellä Sakun näyttelyssä:

Tein Katin ja Teemun shmaanirumpubisneksestä jutun, ja pääsin itsekin vähän soittamaan:

Pukeuduin pitsimekkoon Tarun ja Riitta Nelimarkan näyttelyyn:

Ei kesään ilman rapujuhlia, tosin tällä kertaa ihan vain keittiössä Siirin ja Markon kanssa:

Vapun hammastapaturma on hyvässä hoidossa:

Helteellä töissä. Nyt juttukeikalla Kuopiossa haastateltavana Ars Liberan Toni Ledentsa:

Minttua riitti hyytelöön:

Takana 18 yhteistä vuotta. Hääpäiväkuva:

Mieli lepää, kun nojaa Astuvansalmen yli 3 000 vuotta vanhaan kallioon:

Nautitaan kesästä:

Kuisti on taas puettu kesäasuun:

Nyt oli hyvä korvasienikevät:

Se oli se koronakevät:

Vappujuhlat ja hassut hatut turvallisesti ulkona.

Tässäpä minulle tärkeimmät kuvat kuluneelta keväältä, kesältä ja syksyltä. Tässä vielä pääsiäistunnelmia:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *