Tarinallistamisen salojen avaaminen hiipii elämääni puolivahingossa syksyllä 2019. Vedän nykyisin yhteistyökumppanini, Näkyville Oy:n Johanna Elolan kanssa tarinallistamistyöpajoja. Meidän mottomme on, ettei hyvällä tarinalla tee mitään, ellei sitä osaa jakaa. Minä tiedän, kuinka tarinat tehdään, Johanna puolestaan, kuinka ne jaetaan muillekin.
Kannustamme, innostamme ja opastamme tarinoiden tekoon sekä niiden jakamiseen. Jos se ei onnistu omin avuin, voi minut palkata yritystarinan tekijäksi. Johanna opastaa puolestaan vaikka kädestä pitäen, miten ja minne tarinat kannattaa tuoda julki.
Olen äärimmäisen innostunut tästä uudesta aluevaltauksesta työurallani. Haluan osoittaa, ettei ole niin pientä asiaa, mistä ei saisi hyvää tarinaa. On hienoa päästä jakamaan oppeja, mitä minulle on karttunut toimittajan työssä yli 35 vuoden aikana.
Työpajoissamme olleet tuntevat jo fiktiivisen Pirkon ja Pepitan porkkanatilan tarinan. Kehitimme sen tarinallistamispajojemme työkaluksi. Siihen liittyvät myös kirjoittamani esimerkit huonosta ja hyvästä yritystarinasta. Lue ja tuumi hetki, kumpi Sinusta on kiinnostavampi?
Pirkon ja Pepitan porkkanatilan alkuperäinen yritystarina:
Olemme kasvattaneet luomuporkkanoita vuodesta 1994 Varkaudessa. Viljelyalamme on 2 hehtaaria ja liikevaihtomme noin 120 000 euroa vuodessa.
Aloitimme porkkanan viljelyn rinnalla porkkana-tyrnihillon valmistuksen 1999. Hillon raaka-aineet ovat kotimaisia. Hillomme on hyvä tuote. Myymme sitä kotimaan markkinoiden lisäksi nykyisin myös Ranskaan.
Pirkko Porkkana, maatalousyrittäjä
Pirkon ja Pepitan porkkanatilan parempi yritystarina:
Seisoin pellon laidalla ja itkin. Mies oli jättänyt meidät, minut ja viisivuotiaan tyttäreni Pepitan. Katsoin sateen pilalle pieksemää ruissatoa ja tuumin, ettei minusta olisi yksin viljelijäksi.
”Äiti, ei kyllä varmaan muuteta täältä mihinkään. Kyllä me vielä jotain keksitään”, tyttöni sanoi.
Silitin Pepitan punaista tukkaa, missä ilta-auringon viimeiset säteet vielä leikkivät. Silloin se ajatus vain iski: Minä alan viljellä porkkanoita.
Naapurin aikamiespoika Erkki raivasi rukiit pois jo seuraavalla viikolla. Keväällä Erkki kynti pellon. Istutimme ensimmäiset porkkanansiemenet keväällä yhdessä. Pepita oli tietysti hommassa mukana.
Sato oli alusta pitäen hyvä, mutta eihän kahden hehtaarin porkkanapelto vielä meitä elättänyt, ei vaikka sainkin ensimmäisestä sadosta myyntiin lähikauppaan. Loput myin torikauppiaalle. Erkki auttoi ja kannusti jatkamaan, lupasi tulla jatkossakin kyntö-, istutus- ja korjuuavuksi.
Nyt minä, Pepita ja Erkki olemme kasvattaneet yhdessä luomuporkkanoita 20 vuotta. Kaksi hehtaaria riittää viljelyalaksi oikein mainiosti. Käytämme suuren osan sadosta porkkana-tyrnihilloon, ja myymme syksyisin porkkanoita suoraan tilalta.
Saamme hillon tyrnit Erkin Alma-mummon 1950-luvulla istuttamista pensaista. Seitsemästä tyrnipensaasta ja kahdesta hehtaarista porkkanaa riittää aika moneen hillopurkkiin. Porkkanoita riittää pellosta vielä omaankin käyttöön, meillä kun syödään niitä paljon ja tehdään niistä kaikenlaista herkkua.
Keksin hilloreseptin, kun Erkki kosi. Halusin häihimme jotain omaa ja vähän erilaista. Ensimmäinen hillopurkki meni hääkakkumme täytteeksi.
Hillo oli niin hyvää, että häävieraat halusivat sitä itselleen. Annoin naapurin Annelle maistiaispurkin. Anne tarjosi hilloa Pekka-enolleen, ravintola Gourmetin keittiömestarille. Seuraavana syksynä saimme sadan purkin tilauksen Helsinkiin.
Siitä se sitten lähti. Erkki kunnosti meille tuotantotilat tilan vanhaan navettaan. Kohta pitää varmaan laajentaa porkkanapeltoa, Pepita näet kertoi meidän porkkanoista ja hillosta somessa, ja nyt on tullut jo kaksi 300 purkin tilausta Ranskasta. Myös porkkanan suoramyynti on kasvanut hurjasti.
Olen aika tyytyväinen elämääni. Joskus on kiva katsoa, kun Pepita kulkee porkkanapellolla tarkastelemassa satoa, ja nostaa mullasta porkkanan. Porkkana on ihan samanvärinen kuin Pepitan tukka.
Pirkko Porkkana
p.s. Porkkanapellon koko on tarkoituksella kaksi hehtaaria. Työpajoissamme selviää, miksi.