Kaikilla on oma tarina, niin meilläkin

Koska innostamme ja kannustamme yhteistyökumppani, Näkyville Oy:n Johanna Elolan kanssa tarinoiden tekoon ja jakoon, täytyy myös meillä olla oma tarinamme. Tämä tekemäni tarina kertoo, kuinka me päädymme vetämään yhdessä tarinallistamistyöpajoja:

Meidän tarina:

Olemme Johannan kanssa entisiä naapureita, alkujaan vain hyvänpäiväntuttuja. Johannan suuri suru, 12-vuotiaan esikoispojan menetys tapaturmassa kosketti aikoinaan koko naapurustoa.

Vajaa vuosi Villen kuoleman jälkeen Johanna oli valmis kertomaan tarinansa julkisesti Savon Sanomille, missä työskentelin tuolloin toimittajana. Johannan tarinasta tuli yksi mieleenpainuvin työtehtäväni.

Muistan Johannan kyyneleet, mutta myös varovaisen hymyn, uskon tulevaisuuteen ja silloin jo siihen, että kaikella on tarkoitus. Halasimme, kun erosimme. Muistin Johannan aina, kun näin maassa valkoisen höyhenen. Kirjoitin siitä novellinkin.

Johanna muutti. Löysimme toisemme viime vuoden alussa LinkedInistä. Tilanteemme olivat muuttuneet. Johanna suunnitteli omaa yritystä, minä aloittelin freelancerin töitä irtisanomiseni jälkeen.

Verkostoinnin tärkeyden oivaltanut Johanna ehdotti viime kesänä tapaamista. Vietimme hauskan ja helteisen illan meidän pihapaviljongissa. Johannan tuoma kuohuviini maistui ja krysanteemit tuoksuivat maljakossa. Pohja ystävyydelle ja yhteistyölle oli rakennettu.

Kesällä meitä yhdisti Omenakollektiivi ja syyskuussa sen huipennus, Omenawarkaus-tapahtuma. Viilletiimme silloin kumpikin rosvonaamioissa ympäri kaupunkia, hymisimme noitarumpujen mukana omenapuiden istutuksessa ja jammailimme Omenapoikien tahdissa. Eihän sellaista voi tehdä kuin tosi hyvät tyypit.

Nissisen Armi sai syyskesällä idean tarinallistamispajasta ja kysyi minua sen vetäjäksi. Jos on hyvä tarina, se pitää myös osata jakaa. Minä tiesin tarinoista, Johanna niiden näkyväksi tekemisestä somessa. Pyysin hänet kumppaniksi, ja tässä nyt ollaan. Tämä paja on meidän kaikkien aikojen ensimmäinen yhteishanke, mutta ei takuulla viimeinen. Pieniä viritelmiä on jo ollutkin suuntaan, jos vähän toiseenkin. Meidän vahvuutemme on taito yhdistää osaamisemme. Johannasta on tullut ystävä, jonka kanssa yhteistyö, ja kaikki muukin on mutkatonta. Kun me teemme meillä joskus yhdessä töitä, kuuro ja sokea mäyräkoira Niilokin nukahtaa luottavaisena Johannan jalkoihin.