Lokakuu vaihtuu pian marraskuuksi. Tänään taitaa olla viimeisiä vähän lämpimämpiä päiviä. Aurinko yrittää esiin repaleisten pilvien takaa. Jossain voi vielä nähdä, kuinka lintuaurat halkovat harmaata taivasta.
Valkohäntäinen kauris loikki tänään vastapäisellä hautausmaalla. Koirat huomasivat sen ja säikäyttivät valkohännän karkuun. Se säntäili hetken ympäriinsä, kääntyi sitten, loikkasi sulavasti rauta-aidan yli ja katosi. Kaikkea sitä kaupungissa näkee. Muistan vielä kaksi nuorta hirveä, jotka nousivat aamuyöllä viime kesänä heinikosta takapihan aidan takaa, katsoivat hetken minua ja jolkottivat sitten kaikessa rauhassa tiehensä. Herätin hirvet unesta. Hetki oli uskomaton. Uri-koira murisi vaimeasti vasta, kun hirvet olivat kadonneet. Löysimme iltapäivällä niiden jäljet metsästä.
Pyhäinpäivä on pian. Ilmassa on silloin jotain ihmeellistä. Kuolleet ovat irti. Ostin sen tunteen torjumiseksi kolme kullanväristä pöytäkynttilää. Sytytän ne silloin vuorokauden pimeimpänä hetkenä. Kynttilöiden valo saa lempeää loistetta soikeasta, kullanvärisestä alustasta. Marko löysi alustan äskettäin Ikeasta. Kun kynttilät palavat ja hohtavat kultaa, kaikki on hyvin.
Uusin novellini, Pakoon sijoittuu marraskuun pimeisiin päiviin. Piinaava tarina kuvaa väkivaltaista parisuhdetta. Marraskuun jälkeen tulee joulukuu, jouluiset valot ja punaiset värit. Samaan tapaan novellissa piina hälvenee, muta muuttuu iloisen punaiseksi.