Sade on nostanut asvaltille etanoita. Fridasta on mukava liiskata niitä. Hän työntää Nooa-vauvan vaunut asvaltilla lojuvien kuorien päälle. Meno on melkoista mutkittelua. Hän ei koskaan murskaa etanoita, jotka ovat työntäneet kaulansa esiin.
Uri-koira kiskoo.
-Ei sinne. Sillä näkyy kaula. Kymmenen kuorta, kaksitoista kaulallista. Minun on päästävä laskuissa tasoihin.
Frida on pahalla päällä. Sosiaalityöntekijä Anna-Kaisa Aho kävi taas aamupäivällä. Aho pukeutuu aina ruskeisiin, lerpattaviin samettihousuihin. Ne ovat niin kuluneet, että kiiltävät.
-Tantta voisi joskus vaihtaa housut, Frida ajattelee, ja yrittää väistää Ahon ymmärtäväistä katsetta suurten silmälasien takaa.
-Et suinkaan sinä enää polta sisällä? Täällä haisee tupakalle. Kai sinä käsität, kuinka vaarallista tupakansavu on Nooalle?
-En olen polttanut sisällä Nooan syntymän jälkeen. Käyn parvekkeella tupakalla. Haju on tullut varmasti parvekkeen ovenraosta, Frida valehtelee.
Hän toivoo, ettei tantta avaa keittiön alakaapin ovea, ja löydä sieltä tyhjiä kalja- ja viinapulloja. Ei kai, sillä eihän sosiaalityöntekijöillä ole mitään lupaa penkoa asiakkaiden kaappeja. Lääkkeet hän on piilottanut patjan alle.
-Hienoa kuitenkin, että olet jättänyt päihteet. Mietin silti, että voisit taas ryhtyä käymään seulassa. Se olisi sillä tavalla varmempaa, eikä kukaan voisi epäillä. Sinullekin tulisi jokin rytmi päivään Nooan hoidon lisäksi. Tajuat kai, että Nooa otetaan heti pois, jos alat taas käyttää?
-Totta helvetissä tajuan. En ole kuitenkaan käyttänyt mitään, en juonut edes yhtä kaljaa. Nooa on minulle nyt tärkeintä elämässä. Ei kai tähän enää seuloja tarvita?
-Ei kai sitten, ainakaan vielä. Muista kuitenkin, että olet vauvan kanssa koeajalla.
Ovi paukahtaa hiljaa kiinni.
-Vittu mikä käärme. Käy täällä vain kyttäämässä. Kehuu, kuinka hienosti on mennyt, ja ehdottaa sitten seuloja.
Frida potkaisee seinään. Nooa herää, ja alkaa itkeä. Hän pukee vauvan, laittaa Urin remmiin ja lähtee ulos tappamaan etanoita.
Nooa itkee. Frida nousee, ja nostaa vauvan syliinsä. Maito on vielä haaleaa muovisessa tuttipullossa. Kai se voi vielä juoda sitä? Pieni suu tarttuu ahnaasti pulloon.
Tulee hiljaista. Nooa juo pienin kulauksin, ja Frida odottaa. Nooa sulkee silmänsä. Frida silittää vauvan kaljua päätä.
Frida nostaa vauvan varovasti sitteristä, ja painaa lapsen rintojaan vasten. Hän kuvittelee, miltä tuntuisi imettää. Se ei onnistunut häneltä edes sairaalassa, kun Nooa syntyi. Hoitajat eivät antaneet hänen imettää hepatiitin pelossa. Vittu. Häneltä ei onnistu koskaan mikään.
Frida menee sänkyyn, ja asettelee nukkuvan vauvan viereensä. Vauvan hengitys on rauhallista.
-Nyt nukutaan. Hys, hys, nukutaan. Olen varma, ettei tänä yönä tule painajaisia.
Frida silittää lapsensa päätä. Vauvan rahallinen hengitys rauhoittaa hänetkin.
Sähköjohto keinuu hiljaa. Se liikkuu itsestään, vaikka Jeppe on nostettu hetki sitten alas. Jostain kuuluu lapsen itkua.
-Helvetti, ole hiljaa! Haluan nukkua. Haluan nähdä, pysähtyykö se perkeleen johto koskaan, Frida kivahtaa.
Sähköjohto keinuu. Lapsi itkee.
Frida sivelee käsivarttaan. Sen sisäpinnalla näkyy pieniä arpia. Verisuonia ei erota. Frida voi melkein tuntea, kuinka neula raapii ihoa. Nooa nukkuu.
-Mitä, jos ottaisin ihan vähän, vaikka yhden codin tai haistaisin vain vähän, niin vähän, että unet katoaisivat?
Hiki nousee Fridan iholle. Nooan sängyn vieressä on epämääräinen kasa. Kasa nostaa päätään. Terävät korvat erottuvat pimeästä. Uri-koira ei nuku. Se vahtii äitiä ja vauvaa.
Valkoinen jauhe on pienessä peltirasiassa yöpöydän laatikossa, vanhojen Seiska-lehtien alla. Frida hommasi aineen Stedulta, kun Jeppe kuoli. Siihen meni melkein puolet asumistukirahoista. Sossut ymmärsivät, kun hän kertoi ostaneensa innoissaan uusia vaatteita tulevalle vauvalle.
Frida nousee ylös. Trikoopaita takertuu hikisiin sääriin. Jauhe on rasiassa valkoisen paperin sisällä. Frida tarttuu paperiin, avaa sen, ja levittää jauhetta varovasti pöydälle. Hän kuulee, kuinka jauhe rapisee, kun hän sirottelee siitä valkoisen viivan ruskean pöydän pinnalle. Frida kaivaa lompakosta kympin setelin, ja rullaa sen. Hän vie rullan jauheen päälle, ja vetää pulveria nenään. Nooa nukkuu, mutta Uri on nostanut päänsä ylös. Koira tarkkailee emäntäänsä.
Frida tietää, ettei tunne tule ihan heti. Hän odottaa. Hän putoaa tyhjiöön. Siellä keinuu valkoinen sähköjohto.
-Miksi minun piti tarkistaa vielä kerran kellarin vessa?
Vessan katosta roikkuu sähköjohto. Hän tuntee kellarin homeen löyhkän. Kellarissa on vielä kosteaa suihkun jälkeen. Johto heilahtelee hiljaa, ja Jeppe sen mukana. Jepen kaula on musta ja suu vähän auki. Housuissa on paska- ja virtsaläiskiä. Jeppe on kuollut.
-Kuollut, kuollut, Frida huutaa.
Nooan parahtaa.
Helvetti, hiljaa!, Frida kirkuu.
Nooan aloittaa itkun.
-Hiljaa kakara. Perkele, nyt turpa kiinni!
Nooa ei lopeta. Vauvan itku tunkee Fridan surun läpi.
-Mikä tuo on? Mitä tuo on? Nooa, lopeta! Frida painaa kädet korvilleen.
Äkkiä hän tajuaa, että sängyssä itkee vauva, ja vauvan nimi on Nooa. Se naurattaa häntä.
-Nooa. Mikä se sellainen nimi on?
Uri siirtyy Nooan sängyn viereen, ja urahtelee hiljaa. Frida makaa sängyssä, tuijottaa koiraa ja nauraa. Nauru nousee jostain syvältä vatsasta.
-Mikä sinäkin olet? Koira, tule tänne! hän komentaa.
Uri ei liiku.
-Tule tänne, Frida pyytää. Tule, tule, Uri, Uri. Koira murahtelee.
-Nooa ja koira, koira ja Nooa. Noh, noh veli, hae tohveli. Frida muistaa, kuinka psykologian opettaja väitti, ettei koira erota lauseiden eroa, vaan menee joka kerta ja hakee tohvelin sanoipa sille kumman lauseen tahansa. Frida ei uskonut Ivan Pavlovin koirakokeisiin.
-Vai ei muka erota. Fridaa naurattaa vieläkin enemmän.
-Noh, noh veli, hae tohveli. Noh, noh veli, hae tohveli. Noh, noh veli, hae tohveli. Noh, noh Nooa, ole vittu hiljaa! Kaikki pimenee.
Frida ei halua muistaa valkoista johtoa, eikä niitä tahmeita ja hikisiä käsiä, jotka nyt kopeloivat häntä. Sergei vakuutti, että kaikki unohtuisi, jos hän ottaisi valkoista jauhetta. Kaikki olisi sitten helpompaa.
Olga nauraa ja sanoo, että seuraava tulee vasta puolen tunnin päästä.
-Miehet tykkäävät suomalaisesta lihasta, maksavat siitä helpommin ekstraa kuin muista, Olga vinkuu ja tarjoaa ohutta pakettia. Frida ottaa paketin. Pitsi kiristää Fridan reittä. Kiristävä tunne helpottaisi, jos hän menisi suihkuun. Vielä ehtisi.
Kestää hetken, ennen kuin vesi muuttuu tarpeeksi kuumaksi. Frida pitää niin kuumista suihkuista, että iho muuttuu punaiseksi. Pöydällä odottaa valkoinen viiva.
Sosiaalityöntekijä Anna-Kaisa Aho sanoi, ettei hän saa enää nähdä Nooaa. Aho korjasi kasvoille valahtaneita silmälasejaan, ja näytti Fridan mielestä vahingoniloiselta.
Urikin on viety jonnekin. Vitun väliä. Frida rullaa setelistä putken. Hänen kätensä tärisee vähän.
Jossain kadulla etana vetää kaulansa kuoreen. Se ei tiedä, että se voi olla vaarallista.