Natalia
Pienet rinnat poukkoilevat Natalian raitaisen puseron alla. Äiti on jo talvella luvannut ostaa hänelle rintaliivit. Sitten syntyi vauva ja kaikki sellainen unohtui.
On elokuinen iltapäivä. Ilmassa tuoksuu aavistus kahisevista lehdistä. Aurinko nauraa Natalian silmissä. Hän on matkalla baariin.
Natalialla ei ole isää, mutta hän saa sanoa Rikua, äidin sulhasta isäksi. Natalialla ei ole edes isoisää, mutta Rikulla on isä, Pelle. Natalia kutsuu Pelleä salaa tekopaapaksi.
Pelle odotti Nataliaa koulun portilla. Tyttö näki tekopaapan vihreän takin luokan ikkunasta.
-Paappa on tullut hakemaan minut vähän aikaisemmin. Opettaja, saanko lähteä jo kotiin, ettei paapan tarvitse odottaa?
-Voithan sinä mennä.
Pelle tarttuu tytön käteen. Miehen käsi tuntuu karhealta tytön pehmeää kämmentä vasten. Se kutittaa kivasti.
-Vai sanoit sinä minua oikein paapaksi. Kyllähän minä sinulle sellainen paappa voisin ollakin, Pelle nauroi, kun Natalia kertoi, kuinka oli päässyt livahtamaan koulusta.
-Tekopaappa sinä olet. Oikea paappa on taivaassa, mutta sinäkin kelpaat, Natalia ajatteli.
Pelle vei Natalian baariin, kuten he olivat sopineet. Tyttö ei olisi oikeastaan saanut olla siellä, sillä aikuiset joivat baarissa kaljaa ja polttivat tupakkaa.
Pelle kävi baarissa joka päivä. Baarin omistaja tiesi, että mies oli melkein Natalian isoisä. Siksi hän ei välittänyt. Mitäpä siinä olisi ollut ihmettelemistä?
Pelle tilasi Natalialle keltaista Jaffaa ja itselleen oluttuopin. Natalia sai vielä käydä valitsemassa tiskin takaa suklaapatukan.
-Suffeli kiitos. Paappa maksaa.
-Katsokaa nyt tätä minun tyttöä. Se sanoo minua paapaksi, että pääsee kesken tunnin koulusta.
Pellen kaverit röhähtivät nauruun.
Natalian oli lähdettävä kolmelta kotiin, että ehtisi sinne ennen äitiä. Äiti suuttuisi, jos tietäisi hänen olleen baarissa. Piti vain seistä hetki parvekkeella, että tupakanhaju tuulettuisi pois vaatteista, ja riisua sitten vaatteet pyykkikoriin.
Pelle oli pyytänyt Natalian taas perjantaina koulun jälkeen baariin ja luvannut viedä hänet sen jälkeen kävelylle.
-Hyvä, sitten ei enää tarvitse seisoa parvekkeella tuulettumassa, Natalia sanoo ja lupaa tulla.
Natalian ruudullinen reppu hakkaa perjantaina iloisesti raidallisen puseron selkää.
Pelle istuu baarin pöydässä. Natalia odottaa hetken ovella ja toivoo, että tekopaappa huomaisi hänet. Pelle istuu selin oveen, eikä huomaa tyttöä.
-Tässä minä nyt olen, Natalia sanoo pienällä äänellä.
Pellen kasvot leviävät hymyyn. Hän kaivaa taskusta kahden euron kolikon.
-Hae jotain juotavaa. Olen pian valmis, ja sitten mennään. Meillä on tänään omia juttuja Natalian kanssa.
Pelle ottaa pitkän huikan oluttuopista. Hän sytyttää vielä yhden tupakan.
Natalian keltainen Jaffa lämpenee lasissa haaleaksi ennen kuin Pelle on valmis. Nataliaa harmittaa, että tekopaappa hakee tiskiltä vielä uuden tuopin. Levyautomaatti rämisee nurkassa. Ilma on harmaa tupakansavusta. Pelle kävi Natalian kotona kiltisti parvekkeella tupakalla, mutta baarissa ei tarvitse mennä ulos.
Pelle oli hoitanut Nataliaa joskus, kun tyttö oli pieni. Mies oli silloin halunnut, että he menisivät yhdessä suihkuun, ja he menivät. Natalia ihmetteli, miksei Pelle halunnut pukea vaatteita suihkun jälkeen.
Pelle makasi alasti sohvalla ja katseli tyttöä.
-Näin on mukavampi kuivatella. Ottaisit sinäkin vielä kylpytakin pois.
Natalia tiesi, ettei saisi olla suihkun jälkeen alasti. Äiti sanoi, ettei Riku pitäisi sellaisesta. Hän avasi kuitenkin valkoisen kylpytakkinsa vyön. Kylpytakissa oli mustia palloja. Takki toi hänen mieleensä dalmatialaiskoiran.
-Jokos Jaffa on juotu ja tyttö valmis kävelylle paapan kanssa?
Nataliasta tuntuu mukavalle, kun Pelle tarttuu hänen käteensä. Elokuisen iltapäivän aurinko lämmittää selkää.
-Pelle, minne me mennään?
-Minne sinä tahtoisit? Mennäänkö vaikka merenrantaan katsomaan, onko siellä lokkeja?
-Mennään vaan.
Tuuli kahisuttaa kaisloja. Ranta on tyhjä. Hiekka narskuu kenkien alla. Pelle vie Natalian vaaleansinisten uimakoppien ohi. Niiden takana on ruskea vaja. He istuvat vajan seinustalle. Vaja tuoksuu venetervalle.
-Onpas täällä lämmin. Mitä, jos riisutaan vähän? Otetaan aurinkoa. Pelle availee paitansa nappeja.
-Harmi, ettei minulla ole uimapukua. Vesi on varmasti vielä lämmintä, Natalia sanoo.
Pelle on riisunut paitansa ja hamuilee housujensa sepalusta. Natalia irrottaa selästään repun, ja laskee sen varovasti hiekalle.
-Ota nyt vaan kaikki vaatteet pois. Kukaan ei näe meitä. Otetaan vähän aurinkoa. Mennään vaikka alasti uimaan, jos rannalle ei tule ketään muita.
Natalia riisuu puseron. Tuuli tuntuu jo viileältä.
Pellen vatsanahassa on kurttuisia poimuja. Iho poimujen välissä on paljon vaaleampaa kuin muulla mahassa,
-Sun mahassa on hassuja makkaroita. Tuleeko niitä kaikille vanhoille ihmisille?
-Enhän minä nyt niin vanha ole, vasta 54. Kokeilehan, miltä makkarat tuntuvat. Pelle tarttuu Natalian käteen, ja vie sen mahalleen.
Natalia luulee, että Pelleä kutittaa. Tekopaappa ei kuitenkaan naura vaan huohottaa vain kummallisesti.
-Pelle, mikä sun on?
-Ei mikään. Ei mikään. Jatka vaan tyttökulta, jatka pikku-Nata, jatka!
Natalia kutittelee Pellen mahaa. Mies tarttuu äkkiä tytön käteen ja vie sen sinisten alushousujensa alle. Siellä on jotain kovaa, sykkivää, pelottavaa.
-Minä en tahdo. Sinä et sitä paitsi edes kutise.
-Kutisenhan minä. Koske vaan siihen, niin näet.
-En mä halua!
-Nyt sinä kosket siihen, kun kerran aloitit. Jos et koske, kerron opettajalle, etten ole mikään oikea paappa. Kaikki nauravat silloin sinulle. Ah! Juuri noin. Purista vielä tiukemmin.
Nataliaa pelottaa. Se kova ja sykkivä kasvaa koko ajan, mutta Natalia ei uskalla irrottaa kättään siitä. Pelle kääntyy ja riuhtoo Natalian farkkujen vetoketjua auki, saa sen auki ja kiskoo housut alas. Toinen riuhtaisu repii kukalliset alushousut polvitaipeisiin.
-Pelle, mitä sä teet? Älä, älä tule. Lopeta!, Natalia kirkuu, kun mies kampeaa tytön päälle.
-Ole saatana siinä hiljaa. Itse tätä kerjäsit senkin pikkunarttu.
Lämäys osuu Nataliaa silmäkulmaan. Sattuu, sattuu aivan kamalasti. Natalia ei uskalla edes hengittää.
Jotain tahmeaa valuu tytön jalkojen välissä. Hiekka on karheaa paljaiden pakaroiden alla.
-Voi kulta, kultapieni. Anteeksi. Nata, sinä olet ihana. Paapan ihana tyttö.
Pelle makaa vielä Natalian päällä. Tyttö saa tuskin ilmaa keuhkoihinsa. Pellestä huokuu oluen tympeä lemu. Aallot kuuluvat vajan taakse. Ne loiskivat tasaisesti: lits, lits, lits, lits…
-Mitä perkelettä täällä tapahtuu?
Äiti seisoo vajan seinustalla, ja loikkaa sieltä Pellen päälle. Hän kiskoo miehen pois ja kirkuu, että kuristaisi tämän. Natalia ei enää muista, olivatko nyyhkytykset hänen vai äidin.
-Näyttää valitettavasti siltä, että mies meni loppuun asti. Tyttö ei ole enää neitsyt.
Natalia kuulee lääkärin äänen, mutta ei ymmärrä, mitä neitsyt tarkoittaa. Sen täytyy olla jotakin aivan kauheaa, sillä äiti on ihan hiljaa, ja nyyhkäisee sitten omituisesti.
Mitä hän tekee täällä sairaalassa? Valot ovat liian kirkkaat, ne sattuvat Natalian silmiin. Hän sulkee silmänsä ja yrittää pitää valon poissa.
Poliisisetä kyselee paljon, ja Natalia kertoo. Sitä hän ei kuitenkaan kerro, että sanoi Pelleä tekopaapaksi.
-Pelle joutuu tästä varmasti vankilaan, äiti puhuu puhelimeen.
Riku on paljon poissa kotoa. Vauva parkuu makuuhuoneessa. Se haluaa päästä äidin syliin, tuntea äidin laihat käsivarret ympärillään. Äiti ei nyt ehdi. Äidillä on paljon muuta tekemistä. Täytyy puhua puhelimessa.
-Se saatanan mulkku ei saanut kuin ehdollista ja parin tonnin korvaukset. Tuskin niitä rahoja koskaan nähdään. Se on varmaan kohta taas jonkun tytön kimpussa, äiti sanoo puhelimeen.
-Nata pieni. Muista, ettei mikään ole sinun syytäsi. Pelle teki sinulle väärin ja hänen pitäisi olla vankilassa, mutta ei. Äidin äänestä huokuu viha.
-Mistä rahoista sinä puhuit puhelimessa, Natalia kysyy varovasti.
-Niin, sinä saat 2 500 euroa. Ostetaanko niillä sinulle uusi polkupyörä, ja pannaan loput pankkiin?
Ikkunan takana sataa lunta. Vauva nukkuu. Natalia ei tahdo enää muistaa elokuuta, eikä mitään sykkivää ja tahmeaa.
-Ostetaan vaan se pyörä. Saanko sen punaisen urheilukaupan ikkunasta ja siihen sellaisen korin?
-Saat tietysti.
-Saanko minä rintsikatkin?
-Saat.